Enkelit! Nuo suloiset pienet siivekkäät vauvat renessanssin maalauksissa! Nuo sukupuoleen perustuvat ihmiset koristavat joulukuusen latvoja! Nuo viehättävät tähdet Hyviä enteitä ! Ne ovat täysin tarkkoja siinä, kuinka enkelit ilmestyivät Raamatussa, eikö niin?
Oisko…?
Älä pelkää? Pelkään PALJON. Selailin Internetissä toissapäivänä ja löysin kuvia raamatullisesti tarkoista enkeleistä, jotka ovat kaikkea muuta kuin enkelimäisiä! Tulevat pyörät silmien peitossa! Nelipäiset höyhenhirviöt! Mitä ihmettä tapahtuu!? Mistä kaikki tämä jumalallinen kauhu on peräisin? Nyt tiedän, miksi Raamatussa on enkeleitä, jotka sanovat, että älä pelkää ennen kuin ilmestyt niille paimenille ilmoittamaan Jeesuksen syntymästä. Nämä jätkät ovat PELOKIA.
Mutta mistä tämä ajatus Raamatun mukaisista enkeleistä tuli? Sitä varten meidän on käännyttävä Raamatun Hesekielin kirjaan. Tarina kertoo, että tämä profeetta Hesekiel jäähdytti Kebar-joen rannalla, kun BAM-Jumala löi häntä kasvoihin näyllä taivaallisista olennoista. Hesekielin kirjan kirjoittaja kuvailee kahta erilaista taivaallista olentoa. Erään lajin hän kuvailee, että sillä on neljä päätä kohti neljää pääsuuntaa – leijonan, kotkan, härän ja ihmisen pää. Näillä olennoilla on myös neljä siipeä, ja niiden monet päät kasvavat yhdestä vartalosta, joka päättyy yhteen jalkaan. Ja kun he lentävät, he eivät käänny. Miksi? Heidän ei tarvitse! Ne katsovat joka suuntaan kerralla! Pelottava!
Sillä välin Jumalan vaunuja ympäröivät nämä palavan pyörän näköiset esineet, jotka loistavat jalokivimaisella loistolla. Ja nämä pyörät ovat omituisten silmien peitossa! Ja sen jälkeen Hesekiel kuulee Jumalan äänen puhuvan. Näiden lentävien kaverien on oltava enkeleitä, eikö niin? Ilmoitatko Vanhan testamentin Jumalan dramaattisesta sisäänkäynnistä? Varhaisten kristittyjen tutkijoiden mukaan se on kyllä.
Siellä oli äijä nimeltä Pseudo-Dionysius Areopagiitti, joka eli 5. tai 6. vuosisadalla ja jolla oli hieman pakkomielle enkeleitä kohtaan. Hän kirjoitti kirjan nimeltä Taivaallisesta hierarkiasta (Taivaallinen hierarkia), joka luokitteli enkelit yhdeksään eri tyyppiin tai kuoroon: enkelit, arkkienkelit, ruhtinaskunnat, voimat, hyveet, hallitukset, valtaistuimet, kerubit ja lopuksi serafit. En aio perehtyä kaikkiin enkelien erilaisiin eroihin, mutta Hesekielin kirjassa kuvatut taivaalliset olennot kuuluvat kerubien ja valtaistuinten luokkiin.
Kerubit ovat nelinaamaisia, nelisiipisiä olentoja, jotka kelluvat yhdellä jalalla. He ovat yksi korkeimman tason enkelikuoroista, toiseksi vain Serafit, jotka laulavat Pyhä, Pyhä, Pyhä Jumalan valtaistuimen ympärillä. Valtaistuimet (tunnetaan myös nimellä Ophanim) ovat silmien peittämiä palavia pyöriä, ja ne ovat yhden asteen alempana kuin kerubit. Ophanimien, kerubien ja serafien ajateltiin olevan pyhimpiä ja voimakkaimpia enkeleitä, ja siksi he olivat vähiten ihmisen kaltaisia. Keskiajan uskonnolliset tutkijat olivat yhtä pakkomielle taivaan asukkaista, ja he hyväksyivät nopeasti tämän luokittelun dogmaksi.
He ovat siis enkeleitä. Asia suljettu, eikö?
Vaikka valtaistuimet ja kerubit luokiteltiin enkeleiksi vuosisatoja Raamatun kirjoittamisen jälkeen, näiden enkelien kutsuminen Raamatun mukaiseksi ei ole millään tavalla tarkkaa. Kaikkialla Raamatussa enkeleitä kutsutaan nimellä malakim, sana, joka tarkoittaa sanansaattajaa. Se on ammattinimike, ei olennon tyyppi. Itse asiassa sana enkeli tulee kreikan sanasta angelos, joka tarkoittaa myös sanansaattajaa. Sekä ihmisiä että jumalallisia olentoja kutsutaan kauttaaltaan malakimiksi. Kuitenkin jumalallisia lähettiläitä, joilla on tämä nimike, kuvataan hyvin erityisellä, hyvin inhimillisellä tavalla. Taivaalliset malakimit eli enkelit on kuvattu Raamatussa miehiä esittelevinä ihmisinä. Kuinka tylsää, eikö? Raamatun mukainen enkeli näyttäisi tässä tapauksessa jätkältä – tavalliselta jätkältä. Entä Hesekielin siipien ja silmien peittämät taivaalliset olennot? Heitä ei koskaan kutsuta malakimiksi, mikä tarkoittaa, että Raamatun kirjoittajat eivät pitäneet heitä ollenkaan enkeleinä, vaan pikemminkin toisenlaisena taivaallisena asukkaana.
Joten mistä hämmennys tuli?
Pseudo-Dyonisuksesta, kuka muu? Hän päätteli, että kaikki taivaan asukkaat ovat sanansaattajia tai malakimia, koska heidän kaikkien on toimittava Jumalan ohjeiden mukaisesti. Enkelit korkeimmassa enkelikuorossa (serafit, kerubit ja valtaistuimet) saavat suoria viestejä Jumalalta. Sitten nuo enkelit välittävät nuo viestit alas jumalallista ketjua pitkin keskimmäiselle kuorolle (voimat, hyveet, herrat), jotka sitten välittävät ne ohjeet alas alimmalle kuorolle (ruhtinaskunnat, arkkienkelit, enkelit). Hesekielin kerubit ja valtaistuimet ovat vain enkeleitä pseudo-dyonisialaisesta näkökulmasta, eivät raamatullisesta näkökulmasta. Harmi, koska silmien peitossa palavat pyörät ovat paljon siistimpiä kuin tavalliset jätkät.
(RomoloTavani/Getty Images)
