Jokaisen sukupolven K-Pop-ryhmät voivat menestyä tai kaatua konsepteihinsa. Tällaisessa visuaalisesti ohjatussa musiikin tyylilajissa – tietyn albumin, sen kappaleiden ja kaikkien siihen liittyvien esitysten estetiikka (konsepti pähkinänkuoressa) on kaikki kaikessa. Jotkut ryhmät debytoivat yhdellä konseptilla ja siirtyvät sitten toiseen, kun heillä on kerrottavanaan uusi tarina – he käyvät läpi sitä, mitä K-pop-fanit kutsuvat aikakausiksi. Toiset debytoivat ja rakentavat uraansa käyttämällä saman konseptin erilaista iteraatiota kerta toisensa jälkeen – vaihtavat vain toiseen, kun he ymmärtävät kasvaneensa sen yli. Toisilla ei vieläkään ole kiinteää konseptia, ja he valitsevat, mitä kokeillaan jokaisen comebackin yhteydessä. Ja sitten on Red Velvet.
Suosikki pahantahtoinen noitaliittoni! Minä pidän niistä! (SM Entertainment)
On syy siihen, miksi Red Velvetin, yhden SM Entertainmentin kruunun timanteista, viisi jäsentä tunnetaan Concept Queensina kautta K-pop-fanien. Tämä johtuu osittain siitä, että Irene, Seulgi, Wendy, Joy ja Yeri ovat oikeudenmukaisia että hyvä ja osaa tehdä kaiken. Mutta se johtuu myös siitä, että Red Velvetillä oli aina tarkoitus olla kaksinkertainen konsepti, ja se on siinä nimessä.
Mutta ennen kuin syvennymme kaksoiskonseptiin kaikkien epäilysten käsitteiden lopettamiseksi, hieman taustaa. Joten K-Popissa spektrin kahdessa vastakkaisessa päässä ovat Cute Concept ja Boy/Girl Crush -konsepti. Ajattele TWICE:n LIKEY:tä – vaikka ryhmä onkin nyt siirtynyt kypsempään konseptiin BLACKPINKin DDU-DU DDU-DU:n sijaan.
Ryhmät kuuluvat yleensä taajuuden toiselle puolelle, ja vaikka niillä saattaa olla iso konseptin vaihto keskellä – kuten CLC teki, kun he siirtyivät söpöstä konseptista, jossa oli No Oh Oh to girl crush huippuhitti, Hobgoblin vuonna 2017. taipumus pysyä valitsemansa puolella.
Monet konseptipäätökset liittyvät heidän mielessään olevaan kohdeyleisöön. Vaikka K-Popin kotiyleisö Etelä-Koreassa arvostaa yleisesti ottaen Cute Concepts -konsepteja, Boy and Girl Crush Concepts herättää enemmän suosiota kansainvälisten fanien keskuudessa ja saattaa auttaa ryhmiä saamaan jalansijaa länsimaisilla musiikkilistoilla. Mutta tämä on aivan toinen argumentti, jota meillä ei ole juuri nyt aikaa purkaa.
Konseptikytkin AGESille. (Cube Entertainment)
Riittää, kun totean, että ryhmät valitsevat yhden puolen söpö/badass-spektristä ja pysyvät siinä, koska vaihtaminen niin diametraalisesti vastakkaisten käsitteiden välillä ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää. Kyse ei ole vain vaatteiden vaihtamisesta ja ruudullisten koulupukujen vaihtamisesta taistelukenkiin ja nahkatakkeihin. Se on täydellinen rekonstruktio idolien asenteista ja julkisista mielikuvista – alalla, joka kukoistaa parasosaalisista suhteista ja ryhmän jäsenten ja heidän fanien välille muodostuneesta tuttavuudesta.
Konseptikytkin kannattaa huomattavasti, kun se tehdään oikein, mutta sillä on myös erittäin suuri mahdollisuus mennä etelään, kun se vain seuraa viimeisimpiä trendejä. Sama koskee kaksoiskonseptia, joka vuorottelee Cute ja Boy/Girl Crushin välillä – se vaatii huolellista suunnittelua ollakseen vakuuttava ja yhtenäinen. Siksi Red Velvetin kaksoiskonsepti on yhtä onnistunut ja ikoninen kuin se on. He eivät päättäneet siitä, kun ryhmä oli jo aktiivinen ja edistänyt, reaktiona alan vaihteleville vaikutteille, Red Velvet perustettiin sen kaksoiskonseptille.
Red Velvet saattaa tuntua satunnaiselta nimeltä – ehkä he todella rakastavat kakkua SM Entertainmentissa? – mutta itse asiassa se kiteyttää ryhmän konseptien ja musiikin molemmat puolet. Punaiset comebackit ja aikakaudet ovat kirkkaampia, unikkoisempia, kevyempiä ja ehdottomasti luokiteltavissa Cute Conceptin alle. Toisaalta Velvetin nimikkokappaleet ovat tummempia, täynnä noitista tunnelmaa ja ehdottomasti kypsempiä. Ei aivan Girl Crush -konsepti termin klassisimman määritelmän mukaan, siitä puuttuu kovaa iskevä musiikki ja naamasi asenteet, joista on tullut 100% Crush Concepts -konseptien synonyymejä, mutta Velvetin comebackit erehtyvät ehdottomasti lähemmäksi sitä spektrin päätä. kuin Redin paluun.
Näyttääkö tämä samalta noitaliitolta? En usko. (Sm Entertainment)
Tämä on osa, jossa musiikkivideot tulevat näyttämölle selittääkseen paremmin, mitä tarkoitan Red- ja Velvet-kappaleilla. Edellinen sisältää paluun, kuten Red Flavor, Power Up, Zimzalabim ja Dumb Dumb. Kirkkaat värit, pirteä tempo ja lähes järjettömät kuvat ovat olennainen osa näistä paluuista – jotka ovat usein kesäisiä paluuja, kenenkään yllätykseksi.
Velvet-kappaleet sen sijaan sisältävät kappaleita, kuten Bad Boy, Peak-a-Boo ja Psycho. Ne ovat sileämpiä ja kypsempiä, ja Red Velvet näyttää aina 100-prosenttisesti noitaliitolta, joka on valmis panemaan sinulle murtumattoman kirouksen. Lisäksi itse musiikkivideoiden yleinen kuvaus tekee viidestä jäsenestä melkein täysin erilaisen porukan.
Vaikka pinnalla nämä kaksi käsitettä näyttävät täysin erilaisilta, ne jakavat paljon enemmän kuin antavat ymmärtää. Tämä on avain, josta monet teot, jotka yrittävät saada kaksinkertaista käsitettä, puuttuvat. Punaiset laulut ovat iloisia ja kirkkaita, mutta niissä on aina levoton pohjasävy, aivan kuin olisit minuutin päässä kääntääksesi selkäsi Yerille, joka keskustelee viinirypäleistä Red Flavorissa löytääksesi murhapaikan. Ja se tunne siitä, että tässä ei ole oikein, on nostettu keskipisteeseen Velvetin comebackeissa, mikä tekee näistä kahdesta konseptista saman kolikon kaksi puolta, joksi niiden oli aina tarkoitus olla.
(suositeltu kuva: SM Entertainment)
